Joulukuu toi kaksi kastraattia kissalaamme

Niin siinä sitten Tyynenkin kohdalla kävi, että leikkauspöytä kutsui. Vointi alkoi aattona parantua silmin nähden iltaa kohden, seuraavat päivät meni mukavasti. Tyyne söi ja oli virkeä. Leikkikin. Kipulääkettä ei tarvinut antaa.

Tiistaina illalla vointi alkoi taas kääntyä huonommaksi. Yön aikana vointi romahti. Nukuin itse pätkissä, koska heräsin aina välillä sen vaimeaan murinaan. Kipulääke ei auttanut. Liikkuminen ei tuntunut mukavalta ja se alkoi huutaa kun yritin koskea. Huomasin että yön aikana takapää alkoi jälleen vuotaa. Yritin nukkua välillä, koska en halunnut soittaa päivystykseen, eivät ne kuitenkaan alkaisi ottamaan sitä sinne yöllä.

Aamulla soitin heti lääkäriasemalle, oma lääkärimme ei ollut paikalla. Töissä olevat lääkärit ehdottivat leikkausta tässä tilanteessa ainoana vaihtoehtona. Soitin toiselle asemalle ja halusin kissan sinne leikattavaksi - heillä voitiin myös ottaa labroja ja tulokset saatiin samana päivänä. Tulehdusarvot olivatkin pilvissä. Kuumetta ei kuitenkaan ollut. Kohdunsarvet olivat kaksi makkaraa - täynnä märkää. Ultrassa myös virtsarakossa näkyi sakkaa. Jätimme Tyynen lääkäriasemalle 12 aikaan ja viideltä saimme hakea sen kotiin. Leikkaus oli hankala ja haavakin isompi kuin "normaalisti" naaraita leikatessa.

Antibioottikuuria jatketaan vielä ja Tyynen vointi on nyt jälleen hyvä. Ruoka, syli ja leikki maistuu. Se on vielä kapea kuin anorektikko, nyt kun ne mätämakkarat on molemmista kyljistä otettu pois. Leppoissat kastraattipäivät odottavat!

Ei varmastikaan tarvitse enää perustella, miksi oikein vastustan pillereitä.. Olen aivan hirveän harmissani ja vihainen itselleni. Tottakai syytän itseäni kun "laitatin" Tyynen pillereille sopivampaa astutusaikaa odottamaan. Se aika olisi ollut nyt. Vuodelle 2012 ei ole oikein mitään odotuksia, eikä toiveita. Suunnitelmista ei juuri uskalla puhua, katsellaan.



Tässä Tyyne omien lastensa kanssa, ihanat E-pennut ja niin ylpeä tuore emo. Tyyne oli loistava synnyttäjä ja emo. Korvaamattoman hienot ominaisuudet kasvatusnaaraalle. Mutta tärkeintä on se että Tyyne voi nyt hyvin ja näistä "naisten vaivoista" ei enää tarvitse välittää :)

Feanorian Joulu

Meidän jouluviikko ei ole sujunut aivan hirveän hyvissä merkeissä..

Ukon morsiamelle syntyi kaksi pentua keisarinleikkauksella ja toisesta pennusta ei ollut eläjäksi. Pieni ainokainen sinnitteli reippaasti, mutta ikäväksemme sekin menehtyi kasvattajansa huolenpidosta ja taatusti hyvästä hoivasta huolimatta. Vastoinkäyminen oli meille kaikille kova pala purtavaksi, mutta kovan uurastuksen jälkeen sen ainokaisen pennun menetys on varmasti ollut kasvattajalleen hirveä kokemus :( Sitä ei soisi kenellekään tapahtuvan, eikä sitä varmasti kukaan ansaitse.

Aaton vastaisena yönä huomasimme myös kotikotonani Tyynellä kohtutulehduksen. Aamulla saimme sille (pienen taistelun jälkeen) sopivan lääkityksen ja pystyimme aloittamaan hoidon. Meille kohtutulehdus oli eka ja onneksi kissa alkoi vuotaa ulos päin ja se toivottavasti huomattiin ajoissa. Aaton Tyyne lepäili ja kun illalla hälinä alkoi laantua, se alkoi piristyä silmin nähden. Toivotaan että antibiootti auttaa, eikä tarvitse turvautua kirurgiaan. Senjalle tuhannet kiitokset konsultaatioavusta oikean lääkityksen ja jatkohoito-ohjeiden suhteen :) Päivstävä lääkäri oli todella suuri pettymys :( Harvoin omistaja joutuu kahteen kertaan hakemaan apteekista lääkkeet, kun ekalla kerralla määrättiin väärä, joka ei ko. vaivaan ole riittävän tehokas. Minä myös jouduin antamaan hänelle annostusohjeet ja siltikin ne oli reseptissä väärin. Aivan käsittämätöntä toimintaa.

Tyyne on toinen naaraistani joka on ollut pillereillä ja näillä molemmilla oli pillereiden käytöstä ongelmia. En aio enää ikinä laittaa kasvatusnaaraitani pillereille, koska en uskalla leikkiä niiden terveydellä. Minulle riittää nämä kaksi huonoa ja lukemattomat kavereiden ikävät kokemukset. Mikäli kissa juoksee liian usein ja astutusta ei voida aikaistaa, sitten on leikattava. Mikään linja ei ole minulle niin tärkeä, etteikö kissan terveys menisi sen edelle :)

Kissoilleni tilasin uuden kiipeilypuun joululahjaksi, jonka tosin totesin heti Nökölle sopimattomaksi.. Se on aivan liian haurasta tekoa tuollaisen ison körilään telmintään. Lisäksi kissani saivat Senialta ostamiani rottia, jotka olivat etenkin Nökön mieleen :-)

Mukavaa Joulun jatkoa kaikille ja toivotaan hartaasti että ensi vuodesta tulisi meille kaikille mukava :)



Tuonne kun pääsisis Ukon kainaloon itsekin lämmittelemään - Ukko ja Riksi kotosalla joulukuussa 2011




Tyynen ja Lempon läheinen hetki - joulukuu 2011 vanhempieni luona

Kastraattikerhoon uusi jäsen

Perheemme kissoista 100% edustaa jälleen kastraatteja. Ukko leikattiin maanantaina ja leikkautukseen päädyin, koska en hoksannut pyytää sille siitoshyväksyntää jo nuorten luokan-näyttelyssä lokakuussa :( Se alkoi merkkailemaan aivan hirveästi ensimmäisen morsiamensa vierailun jälkeen ja olimme jo sen jäädessä meille kotiin päättäneet että se leikataan heti jos alkaa pissailemaan. Kaksi aiempaa kolliamme Mao ja Riksi olivat täysin siistejä poikia, joten tietystikään kolmatta kertaa ei voi käydä niin hyvä säkä, HÖH.

En viitsinyt hurjasti merkkailevaa kollia viedä näyttelyyn (ja hotelliin). Mitä järkeä olisi ollut matkustaa Vantaalle asti siitoshyväksyntää varten ja sitten kissa olisikin leikattu pahimmassa tapauksessa viikon päästä kusemisen yllyttyä? No omaa huolimattomuuttahan se vaan oli, kun en tajunnut tarkistusluokkaan ilmoittaa jo lokakuussa. Tietääpähän jatkossa jos on leikkaamattomia kolleja itsellä (heh, tuskin) tai kasvatteja / sijoituskissoja, että pyytää sen hyväksynnän varalta. Me käydään niin harvoin näyttelyissä muutenkin, ettei se oikein ilman isompaa säätöä onnistu jos tilanne karkaa käsistä. Helpompaahan se on niille jotka asuvat sellaisella seudulla missä näyttelyitä järjestetään useammin.

Vietin siis pitkän matkustuksen ja raskaan viikonlopun sijaan ihanan reuntouttavan viikonlopun kotosalla. Varasin kollille leikkautusajan heti maanantaille! Harmittaa tietysti, koska pojalle oli sovittu pari astutusta, mutta sillä ehdolla ettei se ala kuseskelemaan..

Ukon ekat ja ainoat pennut syntyvät ensi viikolla ja tulevat olemaan tiiviin ja harkitun yhteistyön tulos. Jännittää! Meillähän on aina jäänyt oman kollimme tytär kotiin, mutta perinne taitaa nyt katketa? Alunperinkään minulla ei ole ollut aikomusta itse käyttöö Ukkoa, koska ainoat omistamani naaraat ovat sen äiti ja sisko.

Onneksi molemmille tytöille on tulossa pentueet keväällä ja kasvattaja on jo vastaanottanut anomuksia Ukko-klooneista :)

Elenalle löytyi koti ja uusia suunnitelmia

Hip hip hurraa!

Oma koti löytyi Oulusta, mukavaa! Elena on nyt varattu ja muuttaa omaan kotiinsa kun toipuu sterilaatiosta.

Uusia suunnitelmia on Tyynelle ja Kuutille. Tyyne on tarkoitus astuttaa heti kun se aikataulullisesti on mahdollista ja Kuutti toivottavasti vasta tuossa ensi vuoden puolella. Tyynelle valitsin komean itämaiskollin kotimaasta, Kuutti puolestaan saattaa käydä ulkomailla tapaamassa omaa sulhoaan. Mutta suunnitelmat on aina suunnitelmia, ilmoittelen sitten lisätietoja kun astutukset ovat toteutuneet :)

Nökön ylläri..

Antaapa kuvien puhua puolestaan.. :D Laatikko arvatenkin oli aivan täysi ja sisältö lytyssä "hautomisen" jälkeen.. Kyllä ISONökö osaa!

Tokassa kuvassa Jyväskylän näyttelyssä lahjoitin Senjalle yhden Nökön tekeleen :-)

Elena

Elenasta on tällä ja viime viikolla tullut yllättäen muutama kysely, vaikka olimme jo lähes luopuneet toivosta sen suhteen että sille löytyisi oma koti. En tosin ole kauhean aktiivinen ollut kodin etsinnässä tällä erää, nyt kuitenkin repäisin ja otin parit uudet kuvat!

Toivon kovasti että neidille löytyisi ihana oma koti ja tietysti kissakaverilla varustettu sellainen. Elena on nyt juuri täyttänyt 8kk ja leikataan vielä ennen uuteen kotiin muuttoa :-)





Viimeisessä kuvassa viereen on kömpimässä vanhempieni toinen kastraattipoika - Elenan isoeno Ozzy :)

Joskus onni potkaisee!

Tässä lista kaikista meidän testatuista kissoista, kaikki negatiivisia :) Tuuria on kyllä ollut mukana, ettei näistä yksikään ole edes kantaja :)

Anatolian Modern Man, OSH e - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Yrttitarhan Etruskisahrami, OSH d 24 - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Feanorian Charlotte Russe, SIA e - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Feanorian Daydreasm Charm, OSH g 24 - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Fenorian Cherry Clafoutis, SIA h - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Feanorian Dose of Hope, SIA d 21 - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Feanorian Caustic Window, OSH n - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Feanrian Electrocure, SIA g - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Feanorian Enterprise, OSH d 24 - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation

POH-KIS Kokkola 09/2011

Kävästiin Kokkolassa mukavalla porukalla ja tarkoitus olisi lähteä samalla porukalla myös KES-KIS:n Jyväskylän näyttelyyn viikon päästä.

Mukana meiltä kotoa oli Lotte (SIA e kastr. naaras) ja Ukko (OSH d 24 juniori). Lisäksi Eeva-Liisa oli ekaa kertaa kissanäytttelyssä Kuutin (SIA g neiti) kanssa kokeilemassa näyttelytouhua. Meidän kissat sikaili oikein olan takaa, niin että musta sturdi oli aivan hirveässä kunnossa hiekan ja kaatuneiden vesien takia. Kuutti puolestaan veti häkkiä ympäri perä edellä ja oli niinku jonkun korkeamman voiman vallassa. No onneksi tuo klaustrofobinen kohtaus helpotti sunnuntaina ja neiti tyytyi vaan köllöttelemään uudessa pesässään :) Samoin meidän possut olivat ihan siivosti, kun tehtiin bajamaja boksiin. Eli hiekkistä ei enää häkkiin.. Ukko sai myös sellaisen ihanan karvaisen pinkin pesän, mutta se ei ollenkaan suostunut menemään sinne sisälle vaan paini pesän kanssa..

Mulla oli kamerakin mukana, mutta otoksista ainoa onnistunut oli tämä Kuutin "ruokalautanen" :D


Ukosta ja uudesta "kaverista" sain myös videon:



Arvotelussa kaikki itämaiset kissat olivat lauantaina Jyrkisen Jaanalla, joka käsittelee kissoja todella mukavasti. Ukon väristä Jaana kävi kysymässä parin muunkin tuomarin mielipidettä: onko se sittenkin geneettisesti solidi, mutta fenotyypiltään täplikäs? Otan siitä varmuuden geenitestin avulla. Pentuna olin siitä ihan varma että se on oikeasti täplikäs, mutta nyt iän karttuessa tilanne näyttää muuttuneen. Haamutäplien takia se tulee kuitenkin olemaan näyttelyissä täplikäs. Väriä ei kuitenkaan vaihdettu vielä ja Ukko sai arvostelunsa, jossa oli paljon kehuja. Koosta tuli paljon plussaa - olisi kuulema mennyt jo miltei aikuisesta.. Leukaa poika tarvisi lisää ja profiili on vielä kehittymässä. Luonteesta tuli myös kehuja. Ukko oli BIS nuori, josta olin hieman yllättynyt. Mutta onhan poika kehittynyt edukseen ja on kookas verrattuna joka moniin aikuisiin uroksiin.

Lotte oli arvotelun perusteella ihan ok-kissa, kaikki oli ok:ta - häntä saisi olla 5cm pidempi :D Ensimmäinen kastraattiluokan serti tuli.

Käytin myös Kuutin arvostelussa ja Jaana kehui hyvää kokoa, mikä on nuorelle naaraalle todella hyvä juttu. Arvosteluseteli on Eeva-Liisalla niin en nyt muista mitä kaikkea siitä sanottiin. Kuutille tuli Ex1.

Sunnuntaina kaikki itämaiset olivat Jörgen Billingillä, joka oli minulle mukava uusi tuttavuus. Puhui kissoista todella kauniisti ja vaikka löysi kissoista "vikoja" niin sanoi aina jotakin hyvääkin. Se on minusta tuomarissa hyvä ominaisuus että omistajalle jää mukava mieli arvostelusta. Joskus kun on tullut niitäkin eteen, että kissa on haukuttu ihan lyttyyn ja yhtäkään positiivista asiaa ei ole mainittu. Kaikista kissoista tuli siis jotakin mukavaa, mutta myös jotakin "parannettavaa". Lotelle serti ja Kuutille Ex1, Ukko oli jälleen BIS nuori :)

Hieman tuo näyttely pyöräytti kollin hormonitoimintaa sekaisin, kun se kieri ja pyöri hurmiossa tuomarin pöydällä. Ihan hullunahan se on aina ollut miesten hajuvesiin, ehkä Jörgenillä oli jotain mieluisaa tuoksua :D Akin suihkiessa aamuisin hujuhajujaan Ukko kierii lattialla matolla...

Saa nähdä miten Jyväskylässä menee tuon "pienen" hormonihirmun kanssa, toivon vaan kovasti ettei vaan ala pissimään. Meillä kun ei ole mahdollisuutta eikä aikomusta pitää kusevaa kollia kotona.

Syksyn kuulumisia

Syksy se vaan taas tulla tupsahti. Kesät menee nykyään aivan uskomatonta vauhtia. Tosin omalla kohdalla syy on varmaan se että vaihdoin kesäkuun alussa työpaikkaa, enkä pitänyt kesällä kun muutaman päivän lomaa. Tuli siis oltua töissä koko kesä.

Nyt syksyllä aion pitää lomaa reilut pari viikkoa.. Syksy on ehdottomasti minun vuodenaikani. Kissoillemme se kyllä tarkoittaa jo pikkuhiljaa sitä että ulos ei pian ole asiaa. Ehkä Nökö voi ulkoilla tarhassa talvellakin, mutta itämaisia en kyllä kovin pitkälle syksyä viitsi ulos päästää.

Puolivuotias sininaamiotyttö Elena on vielä vanhemmillani ja vähän on-off etsii uutta kotia. Näyttää tosin siltä että se saattaa kyllä jäädä kotitytöksi, mutta toki sopivan kodin ilmaantuessa asiaa voidaan harkita. Leikata se kuitenkin pitää pian, koska sillä on melko tiheään tulevat kiimat ja eihän niitä kukaan jaksa kuunnella..

Ukon ja Kuutin (ja sijoituskodin Eeva-Liisan) kanssa ollaan menossa Kokkolaan ja Jyväskylään näyttelyihin. Vaikka toisaalta olen jo saanut näyttelyistä tarpeekseni, on silti ihan mukavaa lähteä reissuun. Ja jo vakioseuralainen Jaana lähtee tietysti myös mukaan. Hän harrastaa kolmea eri rotua edustavien kissojensa kanssa, enkä nyt ole aivan varma että minkämerkkisiä seuralaisia itämaisemme saavat näille matkoille :D

Kotona meillä on ollut hankala tilanne Geen ja Nökön kanssa, mutta nyt toisaalta on alkanut hieman rauhoittumaan. En tiedä tuleeko niistä enää koskaan kavereita ja uskaltaako niitä ikinä pitää valvomatta yhdessä, mutta aika näyttää.

Ukosta ja Kuutista otin PRA-testit ja niiden tulokset toivottavasti tulee parin viikon sisään. Ukko on myös FIV- ja FeLV-testattu. Sienitestin tulos tulee parin viikon sisään. Jospa sitten kun pra-tulos selviää voisi jo pikkuhiljaa alkaa miettiä pikkuherralle häitä. En tosin usko että se ihan vielä valmis niihin hommiin, mutta parin kuukauden päästä aivan varmasti. Kunhan pysyisi siistinä poikana, kuten kaikki aiemmat kotona asuneet kollini ovat olleet :) Kuutti astutetaan heti kun ikää tulee tarpeeksi, se juoksee siskonsa Elenan tapaan turhan tiheästi :/ Sulhasehdokkaita on pari, mutta molemmat tällä hetkellä vielä hieman epäselviä tapauksia :)

Mauno 17.6.2004-15.7.2011

Menetimme meille maailman rakkaimman kissaherran riuduttavan munuaisten vajaatoiminnan uuvuttamana. Sydämeni on täysin särkynyt ja tuntuu että en voi hengittää kun ajattelen miten tuskallista Maosta luopuminen oli. Lähes vuoden kestäneen ajoittaisen sairastelun jälkeen oli aika tehdä päätös ja päästää Mauno sinne missä huonoa oloa ei enää ole.

En jaksa kirjoittaa enempää kliseitä, Mauno tiesi kuinka paljon se minulle merkitsi, eikä kukaan pysty ikinä olemaan minulle yhtä tärkeä.

Suunnattoman paljon Maunoa kaivaten,
Tintti ja Aki sekä meitä lohduttamaan jääneet Nökö, Gee, Riksi, Lotte ja Pikku-Ukko

Maunon lopettamispäätös tehtiin pahentuneen kroonisen munuaisten vajaatoiminnan ja tutkimuksissa sivulöydöksenä löytyneen mineraalikertymän vuoksi. "Virallinen" diagnoosi saatiin Oulun Kaupungin pieneläinvastaanotolla tehtyjen tutkimusten jälkeen tämän vuoden tammikuussa. Lisäksi hoidossa konsultaatioapua on antanut CatVetin eläinlääkäri, jonka nimeä en nyt valitettavasti muista :/ - Kiitos kaikille hoitaneille tahoille.

Pennun eka näyttely

Minusta on aina jännittävää ja jollakin tavalla kutkuttavan mukavaa käydä näyttelyissä pennun kanssa. Onhan tilanne uusi molemmille, minulle omistajana ja pennulle tietenkin. Ei sitä oikei koskaan voi etukäteen tietää miten pieni kissa näyttelyihin suhtautuu. Ukon kanssa kokemus oli erittäin positiivinen, sillä pieni höntti punapää nyt ei paljoa stressaillut, kehräsi isoon ääneen vaan ja oli oikein ihastuttava. Käyttäytymisestä tuli siis 10 pistettä ja papukaijamerkki :)

ISROKin näyttelyssä siilinjärvellä Ukko sai lauantaina Costelta Ex1 ja sunnuntaina Spijkerilta Ex1, NOM :) Kiitokset vielä Evelle Ukkelin esittelemisestä paneelissa!




Mukana ollut Tyyne-emo sen sijaan oli uskollinen tavoilleen, tuomarille vähän kuhistiin ja rouva teki selväksi että ei näyttelyt edelleenkään ole hänen mielestä mukavia. Sertit kuitenkin tuli molempina päivinä ja seuraavassa näyttelyssä toivottavasti valmistuu Championiksi. Tyyne käykin nyt enää yhdessä näyttelyssä leikattuna ja sen jälkeen mietitään hommaa uudestaan kun rouva on kastraatti. Äitini ja isäni toiveesta toista pentuetta ei tehdä, kokemus Hepun menetyksineen oli heille liian raskas ja tähän päätökseen minun on tyydyttävä. Tyynehän on meidän yhteisomistuksessa, eikä sijoituskissa.

Muuten näyttely oli minulle aika raskas, lähdin lauantaina klo 7 junalla suoraan töistä 10h kestäneen yövuoron jälkeen (hullu mikä hullu) ja lauantaina olin ihan pihalla kaikesta. Äitini lähti kissojen ja Jaanan kanssa Oulusta jo aamuyöllä, että ehtivät eläinlääkärintarkistukseen. Lauantaina kun päästiin hotelliin, käytiin pikaisesti syömässä ja suihkussa. Eikä tarvinut kun kaatua sänkyyn niin uni tuli ja sitä riitti ainakin 10 tuntia. Sunnuntaina oli vähän enempi virtaa, vaikka kännykkä piti hakea hotellihuoneesta luovutuksen jälkeen, kun se oli sinne unohtunut :P No ei sentään kissa tällä kertaa..

Ukko-poika jäi siis meille kotiin ja tulee varmaan toimimaan isikissana muutamille pentueille. Sopivaa omaa naarastahan minulla ei ole, mutta onneksi tuttavapiiristä löytyy pari sopivaa morsmaikkua. JA saa sitä muutkin kysyä.. PRA-testiä ei vielä ole tehty, mutta se otetaan kyllä tässä lähikuukausien aikana. Isän omistaja on myös aikonut testata isän, emohan on terve.

Meillä olisi myös vielä sininaamio siamilainen tyttö vapaana, mutta missähän tytön oma koti luuraa? :)

Elena etsii vielä omaa kotia

Kuvissa Elena on 12 viikkoa ja kotisivuilla: http://feanorian.kapsi.fi/pennut.html ja tuolla aiemmassa viestissä lisätietoja :) Veikeä neiti, kuten kuvista näkyy :))

Kesä on tullut taas vauhdilla. Uutta kissatarhaa on testattu ahkerasti, lähinnä tosin Nökön ja Riksin toimesta. En mielellään päästä itämaisia ulos kun lämpiminä päivinä, mutta Riksin huuto on sitä luokkaa että parempi on ollut päästää aina kun haluaa.. Sateellakin käyvät kököttämässä jonkun tason alla tai sitten kököttävät verkkotunnelissa, joka vie häkkiin ja on pääosin katetulla terassilla. Eipä Riksiä tunnu haittaavan vaikka on vähän vilpoisampaakin. Se käy ulkona joka päivä Nökön kanssa, mutta kyllä Nökö selvästi vähän paremmin sietää viileää.




Tunneli on mallia "norsukin mahtuu" :D Huomaa Nökön ja Loten valtava 7kg painoero :) Lotte näyttää vaan enemmän pennulle.

Lotte muuten steriloitiin viikko sitten. Tätä päätöstä pähkäilin pitkään, mutta uskon kyllä tehneeni aivan oikean ratkaisun. Lotte on niin pieni ja ehkäpä sen puolen vuoden kiimataukokin kertoo jotain.. Käytän mielummin hieman kookkaampia naaraita kasvatukseen minimoidakseni mahdolliset synnytysvaikeudet. Varmasti Lottekin olisi ollut hyvä ja huolehtiva emo, mutta kaksi keisarinleikkausta Loten emon ja siskon kanssa olivat minulle tarpeeksi. Onneksi Tyyne synnytti luomusti ja näyttävät nämä Tyynenkin tytöt olevan oikein mukavan kokoisia!

Olen ilmottanut pari kissaa ISROKin näyttelyyn, mutta koska kesälomasuunnitelmani menivät uuden työn takia vähän mönkään niin en nyt vielä tiedä pääsenkö näyttelyyn. Katsellaan.. Ehkäpä Aki suostuu lähtemään ilman mua, heheh :D

Siam-neito varattavissa

Meillä on alustavan varauksen peruuntumisen vuoksi mahdollisesti vielä yksi siamilaisneitokainen varattavissa. Otahan yhteyttä mikäli kiinnostuit, kerron mielellään Elenasta lisää ja sitä voi myös tulla Ouluun tapaamaan :) Parhaiten minut tavoittaa sähköpostilla: feanorian.cattery@gmail.com

Näissä kuvissa Elena on 11-viikon ikäinen ja luovutettavissa se on sopimuksen mukaan. Tuohon mennessä pentu on saanut kaksi rokotusta, matokuurit, omistajan halutessa myös mikrosirun ja tietysti se on rekisteröity Kissaliittoon.

Ensisijaisesti Elena etsii lemmikkikotia, missä sille olisi kissakaveri. Näyttelytkään eivät ole este, mutta emme edellytä kasvattiemme näyttelymistä. Tärkeintä on että pennulle löytyy oma rakastava syli :)

Kolmikko 8 viikkoa

Blogiin kirjoittelu on jäänyt aika vähiin viime aikoina ja taitaa tämä nykyisin ajaakin pääosin pentublogin virkaa.

Kuten aiemmasta merkinnästäni voi lukea, menetimme meille jotain hyvin rakasta pääsiäisen alla. Kirjoitan varmaan Hepusta aikanaan enemmän, mutta aika ei vielä ole sille kypsä. Menetys oli meille kovempi pala kun olisi voinut uskoa. Aiemmin emme ole menettäneet ns. isoa pentua ja on se hyvin erilaista kun pentuun on jo useamman viikon ajan ehtinyt kiintyä. Heppu erityisesti oli niin erikoinen monella tavalla..

Pentueen isoimmaksi rynninyt Punkkuli (kamalan hankalaa on ollut keksiä nimeä tälle pennulle, eikä se siis todellakaan punkkuliksi jää..) painoi 8 viikkoisena yli kilon :) Emon lellipoika on imuroinut ruokaa siihen malliin, ettei paino mikään ihme olekaan ja siihen päälle vielä emolta saadut maitotipat kasvua kiihdyttämään. Tytöt tulevat perässä hieman pienemmillä lukemilla, mutta alussa pentueen kookkain Kuutti-tyttö on kyllä tyttöpennuksi poikkeuksellisen suuri. Toki aina tällaisessa pienemmässä pentueessa pennuilla on paremmat mahdollisuudet kasvaa kuin suuremmassa laumassa.

Luonteet jäävät tässä iässä riiviömäisen säntäilyn ja riehumisen takia vähemmälle huomiolle, mutta kyllä pentujen omat luonteet erottuvat selvästi. Kilpparityttö Kuutti ehkä erottuu nyt tästä jäljellä olevasta porukasta selvimmin. Se on kilpparimaiseen tapaan kova kommentoimaan :) Elena ja Punkkuli on vähän enempi semmosia "onnellisia lapsia" - hieman hönöjä mutta kaikkeen niin tyytyväisiä. Tai ehkä se vaan tuntuu siltä kun yksi on niin täynnä omaa tahtoa.

Pentujen varausten kanssa en tavoilleni uskollisena ole pitänyt mitään kiirettä, mutta nyt alkaa olla ne ajat käsillä kun varauksista sovitaan. Alustavasti Tyynen mahdollisesta seuraavastakin pentueesta on jo kiinnostuneita. Joskus oikein harmittaa kun ei pentuja riitä kaikille halukkaille, vaikka joillekin mielelläni myisin jos olisi mitä myydä :/ Mutta eikös se niin mene, että jokaiseen kotiin kyllä löytyy se oikea kissa sitten kun on sen aika? Ja jos ei meiltä löydy niin varmasti jostakin muualta :)

Ja sitten niitä kuvia..

Heppu 1.3.2011-20.4.2011

Lepää rauhassa pikku-Heppu 1.3.2011-20.4.2011 <3

Viikot vierii hirmuvauhtia

Pentujen kehitys on ollut reipasta ja viikot vaan vierii melkoisella tahdilla. Täysin ongelmitta ei olla tämän pentueen kanssa selvitty, mutta toivotaan nyt helpottavan.

Pieni sininaamio Heppu alkoi viikko sitten jätättää painoa. Epäilimme mm. ummetusta syyksi. Aki vei sen lääkäriin ja nesteytyksen aikana pentu uupui aivan täysin. Olivat pelänneet että pentu kuolee siihen paikkaan. Hepun hengitys oli pinnallista ja se oli aivan uupunut. Maanantaina ja tiistaina Heppua käytettiin aamuin illoin lääkärissä nestehoitoa saamassa. Keskiviikkona toinen lääkäri kuuli sydämessä sivuäänen ja torstaina oma lääkärimme vahvisti sivuäänen olevan todella olemassa. Torstaina Heppu alkoi jo näyttää paremmalta. Pienempi Heppu on vielä muihin verrattuna, mutta ruokahalu on nyt hyvä ja paino nousee hirmuisella tahdilla.

Seurailemme nyt kuitenkin Hepun vointia ja mietimme sitten myöhemmin voisiko Heppu muuttaa johonkin rauhalliseen ja ymmärtäväiseen kotiin asumaan. Sydänongelmien lisäksi Hepulla on melkoisen suuri kosmeettinen vika hännässä. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä että pennun elämään ei tuo mutkahäntä mitenkään vaikuta :) Koska kyseessä ei ole mikään pieni kärpäsenkakan kokoinen knikki, aion kuvauttaa pennun ennen luovutusikää, jotta saadaan selkeä kuva selän ja hännän luustosta.

Käykää kissalan facebook-sivuilla katsomassa pentujen kuvia, tänne en millään saa niitä ladattua.. Kotisivuilta löytyy myös kuvat ja pienet kuvaukset.

Kuvia E-pennuista

Punainen itämaispoika:



Sininaamio tyttö, siamilainen:



Sinikilpikonnanaamio tyttö, siamilainen:



Sininaamio poika, siamilainen:



Kuvia tältä viikolta yritän käydä ottamassa sunnuntaina. Pennut ovat siis nyt jo 3 viikkoisia :)

Pennut 2 viikkoa

Tyynen pennut täyttivät tiistaina jo kaksi viikkoa. Synnytys sujui hienosti ja pennut olivat melko isoja jytkyjä. Kasvu on ollut tasaisen vauhdikasta. On ihanaa suorastaan että pentuja ei tullut tämän enempää. Työ ei ole emolle liian raskasta.

Pentueessa on kolme siamilaista, kaksi tyttöä ja poika sekä yksi itämainen poika. Näyttäisi siltä että ainakin sininaamioiset sisarukset (tyttö ja poika) olisivat vapaana varattavaksi muutaman viikon päästä. Pennuista kiinnostuneet voivat siis ottaa yhteyttä ja pentuja saa toki tulla katselemaan :-)

Siamilaisella pojalla on sen verran iso häntävika, että se ei häntänsä vuoksi sovellu näyttelyihin, mutta vika ei ole sellainen että vaikuttaisi sen elämään millään tavalla. Siitä saa siis varmasti aivan ihanan kotipojan. Muilla ei ainakaan vielä ole esteitä näyttelyareenoiden valloitukseen, mutta toki meille tärkeämpää on löytää pennuille maailman parhaat kodit, eikä mitään velvoitteita näyttelyharrastukseen ole. Tietysti tulevien omistajien kiinnostuksen mukaan opastan siinäkin asiassa, mutta tuputusta en ruukaa harrastaa :)

Sinikilpikonnanaamio tyttö etsii mahdollisesti sijoituskotia täältä Oulun seudulta. Otathan yhteyttä mikäli sijoituskotina toimiminen kiinnostaa 1(-2) pentueen verran.

Kuvia en saanut ladattua, johtuu varmaan niiden isosta koosta. Mutta käykää facebookissa Feanorian-kissalan sivulla katsomassa :) Linkki (banneri) löytyy kotisivujen etusivulta.

65 vuorokautta

Odotusta alkaa olla n. 65 vuorokautta takana. Tarkkaa astutuspäivää emme tiedä, joten olemme arvailleet että astumiset ovat tapahtuneet jouluaaton ja joulupäivän aikana, kun kissat ovat olleet keskenään.

Minä siirryin eilen vanhemmilleni asumaan siihen asti että pennut syntyvät. Töissä olen nyt vielä huomenna sunnuntaina iltaan asti ja sitten pääsen kolmen päivän vapaalle pentuja odottamaan. Toivottavasti synnytys ajoittuu joko su-ma yölle tai sitten reippaasti siihen ensi viikon alkuun, että en itse ole töissä kun pennut syntyvät. Toisaalta aivan sama se sille, kunhan vain tulisivat luonnollista reittiä ja kaikki menisi hyvin. Hoppu ei siis ainakaan ole, kyllä ne tulevat sitten kun on sopiva aika :)

Tyyne on ollut ihan kun ei mitään synnytystä olis tulossakaan. Leikkii ja juoksee kun reikäpää. Eilen ja tänään haetutti hiirtä useaan otteeseen ja juoksi hiiren kanssa niin ettei meinannut talossa neliöt riittää. Mielestäni sillä on jo maito laskeutunut, joten pennut voivat tulla aivan hyvin koska vaan.

Jännää! Itse toivon punaisia ja cremejä poikia - meille tulee aina niin paljon tyttöjä :)

Tyynen masu kasvaa

Tyynen masu kasvaa meidän mammoille tuttuun tapaan. Aluksi yleensä ajattelen että nyt taitaa tulla aiempia pienempi pentue, mutta kun katsoo painonnousua (parhaimmillaan n. 200g / viikko) niin voi todeta että taitaa sieltä vähintään se viisi tulla, kuten tähänkin asti kaikilla meidän emoilla.

Jännitettävää riittää vielä kolmisen viikkoa, jolloin olen jo siirtynyt odottelemaan h-hetkeä vanhempieni luokse. Oli melkoinen homma saada järkättyä vapaata lasketun ajan tienoille, kun työvuorot oli jo ehditty tehdä. Onneksi se kuitenkin onnistui! Täytyy toivoa että tyyne synnyttää lasketun ajan tienoolla, eikä liian aikasin tai venytä kovin montaa päivää. Onneksi tosin Akilla on muutamia vapaapäiviä takataskussa niin voi siirtyä kätilövuoroon jos minun pitää lähteä töihin.

Lopuksi vielä pari kuvaa tulevasta emosta:

Uusi vuosi, uudet kujeet ja murheet..

Aloitetaan tällä kertaa nyt ensin hyvillä uutisilla: vihdoinkin meille on pentuja tulossa! Tyyne astutettiin jouluna Torniolaisella Boolla (ruotsin tuonti) ja pentuja on odotettavissa tuossa helmi-maaliskuun vaihteessa. Pennut syntyvät vanhempieni luona Oulussa, mikä on oikein mukava ratkaisu. Tulen varmasti viettämään paljon aikaa pentulaatikon reunalla ja öitä vanhempieni luona pentuja hoitamassa :)

Ikävämpi uutinen liittyy Maon sairasteluun. Pojalla oli kesällä pissatulehdus, joka levisi munuaisiin ja ilmeisimmin aiheutti munuaisissa tuhoa, koska hoito ei heti aluksi ollut riittävän tehokasta. Maoa nyt hoitaneen eläinlääkärin mielestä oli virhe lopettaa Maon munuaisruokavalio, joka joulun aikoihin alettiin jättämään pois.. Arvot kun olivat olleet miltei puoli vuotta oikein hyvissä lukemissa.

Munuaisarvot lähtivät kuitenkin välittömästi nousuun kun munuaispotilaalle suunniteltu ruokavalio jäi pois. Mao oikeasti taisteli hengestään ja vielä viikko sitten pelkäsin todella miten tässä käy. Pikkuhiljaa nestehoito, antibiootti ja pakkoruokinta kuitenkin alkoi näkyä: Maon vointi parani pienin askelin. Puolitoistaviikkoa oireilun alkamisen jälkeen kissa alkaa nyt vihdoin olla kohtalaisen hyvässä kunnossa.

Korvaamaton apu Maon hoidossa on ollut mieheni Aki, joka on toiminut "kotieläinlääkärinä". Itse en pysty pistämään Maoon minkäänlaista neulaa, koska minulla käy sitä niin kovin sääliksi. Kun saimme kotiin hoito-ohjeeksi nesteytystä niskanahan alle ja antibioottia injektioina, ajattelin ensin että ei tästä taida tulla mitään.. Aki otti kuitenkin vastuuhoitajan roolin Maon hoidossa ja minä sain olla vaan se kiva rapsutuksia ja kainalohoitoa antava omistaja :-)

Monet itkut ehdin itkeä, koska pelkäsin niin kovasti menettäväni Maon. Minut hyvin tuntevät tietävät että Mao merkitsee minulle erityisen paljon. En sano etteikö muiden kissojen sairastelu olisi kova pala, mutta erityisen hankalaa se on juuri Maunon kohdalla. Ensimmäisen itämaisen paikkaa ei sydämessä voi kukaan muu täyttää..

Nyt jännitämme seuraavia labratuloksia, jotka otetaan muutaman päivän päästä. Toivotaan että tämä hoito alkaa nyt purra ja tuloksia nähdään myös paperilla. Diagnoosina nyt kuitenki munuaisten vajaatoiminta - elinikäinen ruokavaliohoito ja todennäköisesti lääkitys jatkuvat..

Toinen ikävä uutinen tuli samoihin aikoihin Maon sairastellessa. Kasvattimme jouduttiin lopettamaan äkillisesti viikko sitten. Tästä kirjoittelen enemmän aikanaan, suotakoon nyt omistajille suruaika <3

Tuntuu hieman pahalta hehkuttaa oman kissan toipumisesta, kun kaikille ei sitä onnea suotu :(